Viime päivityksestä onkin ikuisuus. Nyt uuden vuoden kunniaksi päätin, että herättelen blogia ja lupaan päivittää sitä vähintäänkin 2 kertaa kuussa! Pakko. :)

Mitäköhän kaikkea on tapahtunut viime kirjoituksen jälkeen hmmmm ...

Itse asiassa suurin murhe mikä viime syksynä on ollut on se, että Sera venäytti vasemmasta takajalasta hankositeen. Heppa on ollut nyt levossa n. 5kk, jos oikein muistan. Aikaa, rahaa ja hermoja se on syönyt.  Koska liikunta on rajoitettu niin Sera ei ole ollut mikään unelma käsitellä. Kaksi kertaa ollaan käyty klinikalla kontrolliultrauksessa ja viime kerta (joulukuun puolivälissä) lupaili jo parempaa. Eläinlääkärin mukaan vielä rajoitettua liikuntaa 6-8 viikkoa ja sitten vielä mahdollisesti kolmas kontrollikäynti. Kengittäjä on hitsannut takajalkoihin "terapiakengät" jotka tukevat Seran ventoja vuohisniveliä , ja sitä kautta hankositeeseen kohdistuva paine helpottaa. Muutama viikko vielä ja sitten alamme pikkupikku hiljaa lisäämään liikuntaa ja rehujen määrää, ja katsotaan mietin jalka kestää.

Marraskuussa Sera sai normaalisti jäykkäkouristusrokotteen. Rokotuksesta seuraavana päivänä se sai jonkun kohtauksen. Koko hevonen rupesi jäykistymään. Aluksi vaan seurailimme ja ajattelimme jos van kaula on pistoskohdasta vähän kipeä. Muutama tunti myöhemmin se ei pystynyt enää liikuttamaan päätään. Kaula oli niin kipeä ettei Sera pystynyt juomaan tai syömään. Sitten se ei enää suostunut liikkumaan mihinkään suuntaan vaan nojaili vaan tallin seinään. Äkkiä päivystävä lääkäri paikalle, joka antoi suoraan suoneen kipulääkettä sekä sellaista joka laukaisee lihaksien jännityksen. Suunkautta saatiin kipulääkekuuri sekä varalta antibiootteja. Jalkaansahan tamma söi tuossa vaiheessa jo tulehduskipulääkettä. Huokailin vaan, että heppa on nyt niin doupattu, ettei siitä saa enää edes meetfurstia...:). Sairaslomaa sairasloman päälle. Onneksi lääkkeet tepsivät heti ja seuraavana päivänä Sera oli jo lähes normaali.

Nämä kuvat kertovat aika hyvin minkälaisella päällä tamma on, kun ei ole päässyt kunnolla liikkumaan :)

Tuon Seran takia koko syksy ja alku talvi on mennyt niin stressin alla, että olen siirtänyt kaikkia "ei niin pakollisia"-juttuja eteenpäin. Koirat voivat hyvin.  Syksyllä Viivi vaikutti olevan jotenkin kipeä ja arkovan takapäätään. Samalla kun eläinlääkäri tuli tarkastamaan Seran jalkaa, pyysin häntä katsomaan Viiviäkin. Lääkäri tyhjensi anaalirauhaset pyynnöstäni, mutta sanoi ettei usko kivun johtuvan anaalirauhasista ja määräsi Metacam-kuurin.  Joka tapauksessa Viivi muuttui normaaliksi tyhjennyksen jälkeen, joten en edes syöttänyt koko kuuria. Nyt kaikki on ok.

Mua on taas puraissut agilitykärpänen ja muutaman kerran ollaan päästy lajia reenailemaan (omin päin tosin) Cannus areenalle. Nyt ensi viikolla olisi vesikoirien agilityviikonloppu Procanis- hallille ja sinne pääsen vain Viivin kanssa. Mingokin oli alkujaan ilmoitettu, mutta tietysti tytöllä alkoi juoksu kun viikonloppu lähestyy :(. Mikke on omaksunut agilitytemput erittäin hyvin. Vauhtia ja intoa siltä ei puutu! Viivin kanssa olisi tarkoitus päästä siihen pisteeseen, että uskallettaisiin kisata vielä tänä vuonna.

Näyttelyitä ei ole paljoakaan kierretty kiireitten takia. Spanieliliiton erikoisnäyttelyissä oltiin 25.10.2009 Mingon, Vennun ja Rinon voimin. Tuloksena Mikelle ja Rinolle Erittäin Hyvät arvosanat ja arvostelut. Vennu veti ihan oman shown ja päätti keventää vähän aina-niin-jäykkää-näyttelyhenkeä leikkimällä vapaasti kehässä. Hylkyhän siitä tuli. Hylkäyksestä huolimatta tuomari piti Vennusta ja arvostelu oli ihan hyvä :). Voittaja2009 sekä Pohjoismaiden Voittaja2009 näyttelyissä poika esiintyikin edustavasti ja sai molemmilta tuomareilta EH:n.  Onnea Vennun ja Rinon kotijoukoille!! Mikke pyörähti vielä itsenäisyyspäivänä Tampereen ryhmänäyttelyssä tuloksin ERI AVK2 PN4. Arvostelut päivitän Mingon arvostelut-sivulle.

Tilasin itselleni joululahjaksi huovutetun Viivin ja Miken :D. Tänään ne tulivat postissa. Eikö olekkin ihanat??!!

Mikke tutustumassa uuteen mustuaispatsaaseen :)

Viivi ja Minime poseeraavat:)

Viivi ja Mikke on saanut uuden ystävän kaverini 7kk yorkkipennusta. Aluksi Viivi oli varma, että kissahan toi on, mutta nyt alkaa pikku hiljaa ymmärtävän että koira se oikeasti taitaa olla. Olga on niin pieni että se sujahta mennen tullen Viivin ja Miken mahan alta eikä ne edes kerkeä sitä huomaamaan. Olga on tuotu Espanjasta 3kk ikäisenä. Siellä sitä on todennäköisesti rangaistu tarpeiden tekemisestä, koska pikku neiti pelkää tehdä tarpeensa ihmisen nähden :(. Koira on Suomessa olo aikanaan edistynyt asiassakovasti, mutta edelleen on vaikeuksia. Etenkin Mikestä Olga on saanut hyvän "isosiskon" :). Leikissä yhteinen sävel alkaa jo löytymään. Mikelle aluksi tuotti ongelmia tajuta että Olga on vain n. 3-4kg painava eikä sen kanssa ihan painit onnistu :). Nyt pari on löytänyt yhteisen "sätkyleikin" jossa molemmat sätkyilee ja hepuloi <3.

OIKEIN HYVÄÄ ALKAVAA VUOTTA KAIKILLE!!!!